Naurujoogan historia

Intialainen lääkäri Madan Kataria kirjoitti vuonna 1995 terveyslehteen naurun terveydellisistä vaikutuksista. käytyään läpi useitatutkimustuloksia, jotka selvästi kertoivat, että nauru on terveellistä, hän ryhtyi miettimään miksi ihmiset nauravat niin vähän ja miten lisätä naurua omaan elämäänsä.

Anu ja Madan Kataria Roomassa 2008

Seuraavana yönä hän heräsi loistavaan ideaan. Hän perustaisi nauruklubin. Aamulla hän lähti puistoon kävelylle ja pyysi ihmisiä nauramaan kanssaan. Kysyttyään noin 400 ihmiseltä hän sai viisi mukaan nauramaan. Ihmiset naureskelivat ympärillä ja katselivat ihmeissään mitä tapahtuu. Pikku hiljaa yhä useammat uskaltautuvat kokeilemaan ja nauru tarttui.

Aluksi naurettiin vitseille. Kokoontumiset olivat kuitenkin päivittäisiä, joten vitsit muuttuivat, mukaan tulivat rasistiset ja ilkeät tarinat ja osa ihmisistä tunsi itsensä vaivaantuneeksi. Täytyi keksiä uusia tapoja nauraa. Avuksi otettiin joogasta tutut stimuloidut harjoitteet. Aloitettiin nauru ilman syytä. Helpottaakseen tiedostettua naurun aloittamista liitettiin nauru erilaisiin arkisiin asioihin, kuten siivoamiseen, tervehtimiseen ja jopa riitelemiseen. Kun nauru tietoisesti aloitettiin, heräsi ihmisten oma leikkimielisyys ja naurun pyrskähdykset olivat pian aitoja.

Nauruklubit aloittivat leviämisen Intiassa ja siirtyivät lopulta länsimaihin. Intiassa on tapana aloittaa aamu nauramalla puistoissa. Meillä länsimaissa ihmiset nauravat harvemmin kerran viikossa tai kuussa kokoontuvissa klubeissa.

Nyt reilu kymmenen vuotta myöhemmin Intiassa nauravat sadat tuhannet ihmiset aamuisin. Nauru on tarttunut 65 maahan ympäri maailman.